Tai sitten ei...
Olen jo vuosia elänyt pääsääntöisesti melko vähillä hiilareilla. En syö juuri ollenkaan perunaa, pastaa, riisiä tai valkoista leipää. En myös osta kaupasta valmisruokia tai pahemmin hedelmiäkään. Suurin paheeni on ollut satunnainen roskaruokailu, risifrutit/mannat - sekä jäätelö. Aikanaan elin hyvinkin orjallisesti ruuan suhteen, mutta nyt en ehkä enää pystyisi samaan. En kuitenkaan voi silsi koskaan kuvitellakaan palaavani ruokavalioon, jossa on rutkasti pastaa ja vaaleaa leipää sekä hedelmiä. Hiilariruokien syöminen tuntuu vastenmieliseltä, koska niiden jälkeen on kohta nälkä, ja sitten iskee väsymys, josta ei pääse eroon millään.Varsinkin kun on tottunut parikymppisestä asti syömään lihaa ja vihanneksia, niin kourallinen pastaa joukossa saa elimistön sekoamaan. Sammun kotona kuin saunan lyhty syötyäni kylässä ns. hiilariaterian.
Nyt olen kuitenkin taas alkanut liikkua enemmän raskaasti, ja hiilareita pitäisi syödä enemmän. Eilen ja tänään pyöräilinkin mäkistä pikkutietä tunnin, ja koettelemus tuntui edeltävien "juoksupäivien" jälkeen erittäin raskaalta, koska tein suorituksen aamulla, jolloin hiilarit on kehossa muutenkin vähissä. Nyt on taas pakko pitää ns. lepo/mättöpäivä, koska olen vetänyt överiksi ja samalla syönyt liian vähän hiilareita.
Eilisen ruokavalio:
-aamulla 1 banaani (nousin yhdeksältä)
- maitorahka
- puoliltapäivin 2 isoa jauhelihalla, kermalla ja juustolla täytettyä paprikaa
-2 mandariinia
- kourallinen anopin tuomaa riisiä, salaattia ja katkarapukastiketta
- 2 mandariinia
- maitorahka
- desi jauhelihaa
Hiilareita ei siis oikeastaan ketynyt mainittavasti ottaen huomioon, että pyöräilin lihakset tyhjinä mäkisen tienpätkän, kävelin koiran kanssa tunnin lenkin ja lähdin vielä sen jälkeen kaupungille moikkaamaan kavereita. Ja heti tänä aamuna taas pyörälenkki. Ajattelin, että mandariinit ja banaani olisivat riittäneet oikein hyvin, mutta en kuitenkaan huomannut minkäänlaista hiilarivarastojen kertymistä lihaksissa.
No comments:
Post a Comment