Ajatus jonkinlaisesta blogista ja nimestä juolahdi mieleen, kun olin lenkillä paikallisella pururadalla, jonka joku hyvin epäinhimillinen on suunnitellut jostain DDR:n bunkkerista käsin hieroan käsiään yhteen. Tai sitten jokin kunnallipoliitikko on halunnut säästää ja yhdistänyt tivolin vuoristoradan ja pururadan.
Pururata on siis todella mäkinen ja sojoontunut sulaneesta lumesta puuroksi. Ne lukuisat mäet ovat todella jyrkkiä ja korkeita, ei mitään pikku kumpuja. Ja sen jälkeen kun on päässyt ylös, niin saa ihan tosissaan miettiä miten päin tulee alas taittamatta niskojaan. Varsinkin kun alamäki on täynnä lunta ja jäätä.
Aluksi siis juoksimme tasaisen pätkän, kunnes väsyimme. Sen jälkeen ei ollut enää yhtään kivaa nousta ja laskeutua älyttömiä mäkiä jalat maitohapoilla tutisten. Tuli hieman sellainen fiilis, että on jossain armeijan bootkampilla, ja en ole eläissäni vihannut pururataa niin silmittömästi. Siinä sitten kun raavein itseäni mäkeä ylös tulin todenneeksi miehelle, että
Get fit or die trying...
No comments:
Post a Comment